Musiikkia - rakkaudella, Naji Hakim

Hetki ennen Lahden Urkuviikkojen 2001 yhden pääesiintyjän Naji Hakimin konsertin alkua Ristinkirkossa syntyy levottomuutta. Varpuspariskunta on löytänyt tiensä myrskyävästä ulkoilmasta kirkon sisälle ja järjestäjät ovat hieman hämmentyneitä, eivätkä tiedä mitä tehdä kutsumattomille vierailijoille. Hakim itse on mielissään ja pyytää lintujen saada olla rauhassa mukana. Tämä pieni anekdootti kuvastaa jotain perustavanlaatuista aikamme suurimman urkusäveltäjän luonteesta. Naji Hakimin elämä pohjautuu rakkauteen ja vastaanottavaisuuteen kaikkea ympäröivää kohtaan. Sen kohtaa myös hänen musiikissaan.

Beirutista

Naji Hakim syntyi Beirutissa vuonna 1955. Tuohon aikaan Libanonilaisista oli vielä noin viisikymmentä prosenttia kristittyjä, niin myös Hakimin vanhemmat, jotka veivät lapsensa katoliseen kirkkoon. Naji oli viiden vuoden ikäinen kuullessaan siellä ensi kertaa urkujen soivan. Hän muistaa edelleen tuon hetken, jolloin hänen maailmansa järisi ja hän tajusi, että hänen elämäntehtävänsä olisi soittaa tuota mahtavaa instrumenttia. Samoin hänen mieleensä piirtyy selvästi tilanne, kun hän oli seitsenvuotias ja seisoi äitinsä oikealla puolen keskellä Beirutin keskustaa. Hän kääntyi äitiinsä ja pyysi tätä hankkimaan heille pianon. Niin tehtiin ja äiti opetti poikaansa soittamaan, vaikkei itse ollut koskaan pianonsoittoa sen kummemmin opiskellut.

Koulussaan, jonka nimi oli enteilevästi Collège du Sacré-Coeur, Naji onnistui livahtamaan veljensä Aminen rohkaisemana urkuparvelle, jossa pääsi vihdoin itse käsiksi tuohon aarrearkkuun. Painaessaan kätensä urkujen koskettimille sävelet virtasivat hänen lävitseen vaikuttaen niin voimakkaasti pieneen soittajaan, että lähes salpasivat tältä hengen. Tietysti pojat jäivät kiinni itseteosta ja raivostunut rehtori laitatti urkuihin ylimääräisen lukon vastaisuuden varalta. Tämä suretti kovasti Najia, mutta murhe kääntyi lopulta suureksi riemuksi kun seuraava rehtori luovutti hänelle omat avaimet ei ainoastaan vain urkuihin, mutta myös kappeliin sekä koko kouluun! Ja loppu kuuluukin jo musiikin historiaan...

Pariisiin

Hakimin liikemies isä ymmärsi poikansa lahjakkuuden, mutta kehoitti tätä varmuudeksi hankkimaan itselleen toisen ammatin, jos musiikki ei elantoa soisi. Siksi Naji on valmistunut myös insinööriksi. Pariisiin Hakim muutti syksyllä 1975 ja aloitti siellä myös opinnot Conservatoire National Supérieur de Musiquessa, opettajinaan Jean Langlais, Roger Boutry, Jean-Claude Henry, Marcel Bitsch, Rolande Falcinelli, Jacques Castérède ja Serge Nigg. Langlaisista tuli Hakimille toinen isä hahmo, jolta hän sanoo oppineensa kaiken tarvittavan urkujensoitosta. Tekniikan opiskelu musiikin rinnalla ei ollut helppoa, vaikka Naji uskoo insinööriopintojen kehittäneen logiikkaa ja organisointikykyä. Vaikeiden aikojen ylitse auttoi varmasti hänen luja uskonsa siihen, että jos ihminen suostuu tekemään asioita, joita pitää sillä hetkellä toissijaisina, palkitaan hänet myöhemmin esimerkiksi yllättävällä inspiraatiolla. Joka tapauksessa Hakim suoriutui musiikkiopinnoistaan ylivoimaisesti ansaiten konservatorionsa ensimmäisen palkinnon harmoniaopista, kontrapunktista, fuugasta, urkujensoitosta, improvisaatiosta, analyysistä sekä orkesteroinnista.

Maailmalle

Naji Hakim on voittanut kansainvälisiä urkukilpailuita Haarlemissa, Beauvaisissa, Lyonissa, Nurembergissä, St.Albansissa, Strasbourgissa ja Rennesissä. Säveltäjänä hänen varsinainen läpimurtonsa tapahtui vuonna 1984, jolloin hän voitti Pariisin ´Amis de l´Orgue´-kilpailun teoksellaan Symphonie en Trois Mouvements. Vastaavan kilpailun kaksi vuotta myöhemmin Tennesseessä Hakim voitti sävellyksellään The Embrace of Fire. Pariisin taideakatemian André Caplet-sävellyspalkinnon hän sai vuonna 1991.

Vuonna 1985 Hakim nimitettiin Pariisin Sacré-Coeur-kirkon urkuriksi. Sitä aikaa hän muistelee lämmöllä ja kertoo kirkon Cavaille-Coll-urkujen olevan maailman parhaimmistoa, mutta erityisen paljon ne merkitsevät hänelle etenkin taiteellisesti ja henkisesti.

Kahdeksan vuoden jälkeen helmikuussa 1992, eräänä sunnuntai-aamupäivänä Hakim oli tavalliseen tapaansa improvisoinut kirkossa. Messun jälkeen hänelle tuotiin sana että Olivier Messiaen, yksi 1900-luvun merkittävimmistä säveltäjistä, odotti tapaavansa lahjakkaan urkurin alhaalla. Messiaen kertoi kuunnelleensa Hakimin soittoa usein, rakastavansa kaikkea mitä tämä teki, eikä ollut kuullut kenenkään improvisoivan kuin Hakim.

Noin kaksi kuukautta myöhemmin suruviesti kiiri maailmalle: Messiaen oli kuollut. Mestarin poismeno jätti samalla Pariisin maineikkaan LaTrinité-kirkon urkuparven tyhjäksi, mutta Messiaenin leski, rouva Yvonne Loriod huolehti siitä että miehensä sai toivomansa seuraajan ja Naji Hakim hoitaa virkaa edelleen.

Samanaikaisesti Hakim toimii musiikkianalyysin professorina Pariisin Conservatoire National de Boulogne-Billancourt -korkeakoulussa ja vierailevana professorina Lontoon Royal Academy of Musicissa, sekä opettaa yksityisoppilaitaan. Hakimin sävellyksiä tilataan jatkuvasti. Parhaillaan hän työstää teosta mm.uruille ja käyrätorvelle, jonka ovat tilanneet Jan Lehtola ja Petri Komulainen. He kantaesittävät sävellyksen International Horn Societyn (IHS) avajaisissa ensi vuoden elokuussa Lahden Ristinkirkossa. Hakimin Curriculum Vitae on lähinnä pieni kirjanen sisältäen kymmenien urkuteosten lisäksi lukemattomia muita soolo-ja duoteoksia, kamarimusiikkia, vokaali-,kuoro-ja orkesterisävellyksiä. Hän myös levyttää ja konsertoi itse eri puolilla maailmaa. Lisäksi hän on kirjoittanut musiikin oppikirjoja. Hänellä ei ole agenttia tai sihteeriä, ja hän huolehtii vaimostaan, tyttärestään, pojastaan ja taloustöistään. Insinööriopinnot taisivat todellakin olla Hakimin pelastus kaiken organisoimiseen..Vai onko hänen elämänsä siunaus seurausta nimestään Naji, joka merkitsee suomeksi käännettynä ´autuutettu ´.

Taivaisiin...

Lähellä Jumalaa Hakim onkin muutenkin kuin konreettisesti istuessaan ylhäällä parvella urkujensa ääressä. Sillä he, jotka ovat saaneet etuoikeuden seurata hänen työskentelyään instrumenttinsa parissa oivaltavat, että Hakimin sävelkieli ja rytminen voima kumpuavat jostain kauempaa kuin tältä konkreettiselta tasolta, jossa elämme. Hän on löytänyt sisäänpääsyn syvempään yliaistilliseen maailmaan. Avatessaan urkunsa Hakim avaa samalla itsensä ja antaa virtauksen kulkea lävitseen. Ja soittaessaan hän vapauttaa räjähdysmäisesti energiaa tempaisten kuulijansa mukaansa noihin ihmeellisiin ulottuvuuksiin. Hän on kuin väline, jonka kautta Jumala löytää äänen. Tähän tehtävään Hakim antautuu täydellisesti, sillä musiikki on hänelle läsnä kaiken aikaa hänen jokapäiväisessä elämässään, myös yöllä, vaikkei hän urkujen tai pianon ääressä olisikaan. Se lienee yksi syy koviin migreeneihin, jotka vaivaavat häntä jatkuvasti. Lohdutukseksi eräs lääkäri kertoi niiden suojelevan sydäntä liialta stressiltä. Ja Hakimin mielestä säryt saavat hänet arvostamaan elämää kivuttomina hetkinä paljon enemmän kuin he, jotka eivät ole kokeneet migreeniä.

Improvisoiden

Jo vuosisatojen ajan on merkittävien kirkkojen urkureita valittu tärkeisiin tehtäviinsä kilpailujen avulla. Nämä kokeet loivat perustan sekä vapaalle että liturgiselle urkuimprovisaatiolle. Naji Hakim on valovoimaisinpia tiennäyttäjiä tässä soittoperinteessä. Hänen improvisointiinsa vaikuttaa vahvasti hänen Libanonilaiset juurensa. Siellä arabialaiset säveliköt ovat edelleen osa elinvoimaista kulttuuria, ja Hakim yhdistääkin itä- ja länsimaiset ominaisuutensa tavalla, joka luo niistä ainutlaatuisen musiikillisen ykseyden. Sen lisäksi hänellä on kyky käsitellä improvisaatioitaan laajoina kokonaisuuksina, leikittellen samalla kuuntelijan muistilla. Hakim muistuttaa myös taiteellisen toiminnan perustuvan järjellisen ymmärryksen ja puhtaan vaiston oikeaan suhteeseen. Ja mitä avoimempi soittaja on vastaanottamaan vaikutteita ympäristöstään, sitä suurempi mahdollisuus hänellä on saavuttaa inspiraatioita, jotka johtavat maagisiin musiikillisiin hetkiin. Juuri improvisaation lahja on todistus olennaisesta ominaisuudesta Hakimin musiikissa: hän rakastaa soitintaan ja nauttii aidosti siitä.

Sama rakkaus näkyy hänen sävellyksissään, jotka hän kirjoittaa puhtaaksikin omin käsin. Joskus eri osoita jopa eri väreillä, kuten esimerkiksi erään varhaisemman teoksensa Rubáiyát, joka pohjautuu persialaisen runoilijan Omar Khayyámin samannimiseen runoelmaan. Näin hänellä pysyy läheinen kontakti teokseensa ja hän saattaa sen ilmoille loppuun asti omin käsin luotuna. Myös muusikot näkevät tämän omistautuneisuuden nuoteistaan, jotka ovat jo sinänsä kaunis calligrafinen taideteos. Kysyttäessä, miten Hakim huomioi sävellyksensä soittajia työstäessään teosta, hän vastaa ajattelevansa sitä kuinka he tulevat nauttimaan soittaessaan kyseistä kappaletta.

Tämä suuri rakkaus, joka elää Naji Hakimissa, siirtyy hänen musiikkiinsa, sitä kautta soittajaan ja lopulta kuulijaansa. Hän avaa maailman, joka on maanpäällisille ihmisille ehkä lähinnä taivasta. Ja maailmassa on taas hetken enemmän rakkautta.

´Ah! kun saveen viimein sekoitun,
Kaatakaa siihen viini, ja muotoilkaa maljaksi, ja sanokaa:
Kerran tämä oli Omar, Rakkauden ja Totuuden Bardi.
Hän eli nautinnolla, ja kuoli ilman pelkoa.´

Ote ja vapaa suomennos Omar Khayyámin runoteoksesta Rubáiyát

Lähteenä kirjoituksessa on käytetty teosta ´The Improvisation Companion´
N aji Hakim, United Publishers Ltd, 2000

Marraskuu, 2001
Elina Hanhivaara