Music - with love, Naji Hakim

Only a moment before a concert of Naji Hakim, one of the principal guests at the Lahti Organ Festival 2001, The Church of the Cross becomes restless. A couple of birds have found their way into the church from the stormy air. Managers of the festival are a bit confused, not knowing what to do with the uninvited audience. Hakim himself is pleased and prefers the birds to join in. This little anecdote reveals something essential about the character of the greatest organist/composer of our time.

The life of Naji Hakim grounds on love and reception for everything around him. This is also present in his music.

From Beirut

Naji Hakim was born in Beirut in 1955. Those days half of the Lebanese population were Christians, also Hakim´s parents who took their children to the catholic church. Naji was five years old when he heard the organ played first time. He remembers how this shook his world and he realized that the mission for his life became to play that grand instrument. Just the same he can still clearly picture the moment in his mind when he, seven years of age, stood on the right side of his mother in the downtown of Beirut. He turned to his mother and asked her to get a piano. This was done and she taught her son to play, even she had never had a piano lesson herself.

In school, named presciently Collège du Sacré-Coeur, encouraged by his brother, Amine, Naji managed to sneak into the organ balcony where he finally was able to open the treasure chest. As his hands touched the keys, the melodies went through his body with such a force that almost took his breath away. Naturally the boys were caught and hence, their furious school director placed an extra lock to the organ console. Naji´s deep sadness caused by this finally turned into a great joy, when a new director let him have his own keys not only to the organ, but also into the chapel, and to the entire school! The rest belongs to the history of music...

To Paris

Hakim´s father, who was a businessman, saw the talent his son had, but advised him to educate into another career as well, in case he could not live by music. This is why he has also graduated as an engineer. Hakim moved to Paris in the autumn of 1975 and started also studies at the Conservatoire National Supérieur de Musique, in the classes of Jean Langlais, Roger Boutry, Jean-Claude Henry, Marcel Bitsch, Rolande Falcinelli, Jacques Castérède and Serge Nigg. Langlais became another father figure for Hakim, who says that Langlais taught him all that is needed to learn in playing the organ.

Technical studies sided by music was not an easy task, although Naji believes that this practiced his logic and the organizational skills. He carried over the difficulties, perhaps partly aided by his strong faith that if person does chores which at that point sees secondary, he will be awarded later for instance with a sudden inspiration. Anyhow, Hakim passed his music studies overwhelmingly obtaining the conservatoire's first prizes in harmony, counterpoint, fugue, organ, improvisation, analysis and orchestration. 

To World

Naji Hakim has won the International Organ Competitions at Haarlem, Beauvais, Lyon, Nuremberg, St.Albans, Strasbourg and Rennes. As a composer his breakthrough happened in 1984, after winning the ´Amis de l´Orgue´-competition in Paris with his composition Symphonie en Trois Mouvements. Two years later his piece The Embrace of Fire brought him another victory in a similar competition in Tennessee. The André Caplet composition price he received in 1991 from the Academy of fine arts Paris.

In the year 1985 Hakim was appointed the titular organist to the Sacré-Coeur church in Paris. He keeps a warm memory of his time in the basilica and says that the Cavaillé-Coll organ there is one of the best in the world, but for him it represents something unique especially artistically and spiritually. 

After eight years, in a Sunday noon of February 1992, Hakim had been improvising in his usual manner in the church. After the mass he was told thatOlivier Messiaen, one of the most remarkable composers of the 20th century, was waiting to meet the talented organist. Messiaen told that he had listened Hakim often, had not heard anyone improvise like Hakim and loved everything that he did.

About two months later the world received a message of Messiaen´s death. This left the organ at the renowned La Trinité without a master, but the widow of Messiaen, Madame Yvonne Loriod, saw that her husband got the successor whom he wanted. And Naji Hakim carriers still on with the position.

At the same time he is a professor of musical analysis at the Conservatoire National de Boulogne-Billancourt, and a visiting professor at the Royal Academy of Music, London and teaches his private students. Hakim is commissioned constantly. At the present one of the pieces he is working on, is a composition for organ and horn, commissioned by Jan Lehtola and Petri Komulainen. They will perform the premiere at the opening of the International Horn Society (IHS) in the Church of the Cross, Lahti, in August 2002.

Hakim´s Curriculum Vitae is a leaflet including number of works for organ, other solo/duo pieces, chamber music, vocal, choral and orchestral works. He also records and gives concerts around the world frequently. In addition he has written books for music studies. He does not have an agent or a secretary, and he looks after his wife, daughter, son and his household. The engineering studies might have been a saving factor for organizing everything. Or does the blessing of his life derive from his name Naji, which translated into Finnish (in this case English ) means ´saved´.

To Heaven

Hakim is close to God, not only in the sense that he sits up in the church balcony by his organs. For they who have had the privilege to follow him mastering his instrument realize that Hakim´s compositional language and rhythmical powers derive from further than this concrete dimension of life in which we live in. He has found an access to a deeper transcendental world. When opening his organ case he opens also himself allowing a stream flow through him. And while playing he frees energy by exploding and grabs his listener along to those wonderful distances.

He is a vehicle for God to find a voice. Hakim gives himself totally for this duty, for music is present for him at all times in his daily life, and during night also, even if he is not by his organ or a piano. Perhaps therein lies one cause for the tremendous migraines that often bother him. As a consolation a doctor once told him that the migraines protect his heart from too much stress. And Hakim thinks that the pains make him appreciate life on painless days much more than those who have never experienced a migraine. 

Improvising

Already for centuries organists for the important churches have been selected by competitions. These tests created the basis for the free and liturgy improvisation of the organ. Naji Hakim is one of the most enlightened proceedors in this musical heritage. His improvisation is strongly influenced by his origins. The Arabic scales are still a part of the living culture in Lebanon, and Hakim unifies his oriental characteristics with the western ones, creating a unique combination between the two.

He has ability to treat his improvisations as vast structures, where he plays with the memory of the listener. Hakim reminds that the artistic action grounds on the balance between the reason and pure instinct. And the more willing the musician is to adapt influences from around him, the greater is his change to acquire inspirations which may lead into magical moments in his music. It is exactly the gift of improvisation that proves the essential in Hakim's music: he loves his instrument and genuinely enjoys this. 

The same love is shown in his compositions writes he writes down by own hands. Sometimes he uses different colors for different parts, i.e. in his earlier piece Rubáiyát which is based on poems by a Persian writer Omar Khayyám. This way Hakim keeps the closeness to his work and creates it to the end by himself, before letting it out. The players of his music can see this dedication from their transcripts which are beautiful calligraphic works as such. When asked how Hakim considers the musicians while he works on a piece, he says that he thinks about how they will enjoy themselves playing the piece. 

This great love that lives in Naji Hakim, transfers into his music, through it into the musician and finally to the listener. He opens a world on the earth that is closest to heaven. And for a moment, our world consists more love.

‘Ah! when at last I mingle into clay,
Knead it with wine, and mould a cup, and say:
Once this was Omar, Bard of Love and Truth.
He lived with zest, and died without dismay.’

(The Rubáiyát by Omar Khayyám)
 

References from The Improvisation Companion, Naji Hakim,
United Music Publishers Ltd, 2000

November, 2001

Elina Hanhivaara

Musiikkia - rakkaudella, Naji Hakim

Hetki ennen Lahden Urkuviikkojen 2001 yhden pääesiintyjän Naji Hakiminkonsertin alkua Ristinkirkossa syntyy levottomuutta. Varpuspariskunta on löytänyt tiensä myrskyävästä ulkoilmasta kirkon sisälle ja järjestäjät ovat hieman hämmentyneitä, eivätkä tiedä mitä tehdä kutsumattomille vierailijoille. Hakim itse on mielissään ja pyytää lintujen saada olla rauhassa mukana. Tämä pieni anekdootti kuvastaa jotain perustavanlaatuista aikamme suurimman urkusäveltäjän luonteesta. Naji Hakimin elämä pohjautuu rakkauteen ja vastaanottavaisuuteen kaikkea ympäröivää kohtaan. Sen kohtaa myös hänen musiikissaan. 

Beirutista

Naji Hakim syntyi Beirutissa vuonna 1955. Tuohon aikaan Libanonilaisista oli vielä noin viisikymmentä prosenttia kristittyjä, niin myös Hakimin vanhemmat, jotka veivät lapsensa katoliseen kirkkoon. Naji oli viiden vuoden ikäinen kuullessaan siellä ensi kertaa urkujen soivan. Hän muistaa edelleen tuon hetken, jolloin hänen maailmansa järisi ja hän tajusi, että hänen elämäntehtävänsä olisi soittaa tuota mahtavaa instrumenttia. Samoin hänen mieleensä piirtyy selvästi tilanne, kun hän oli seitsenvuotias ja seisoi äitinsä oikealla puolen keskellä Beirutin keskustaa. Hän kääntyi äitiinsä ja pyysi tätä hankkimaan heille pianon. Niin tehtiin ja äiti opetti poikaansa soittamaan, vaikkei itse ollut koskaan pianonsoittoa sen kummemmin opiskellut. 

Koulussaan, jonka nimi oli enteilevästi Collège du Sacré-Coeur, Naji onnistui livahtamaan veljensä Aminen rohkaisemana urkuparvelle, jossa pääsi vihdoin itse käsiksi tuohon aarrearkkuun. Painaessaan kätensä urkujen koskettimille sävelet virtasivat hänen lävitseen vaikuttaen niin voimakkaasti pieneen soittajaan, että lähes salpasivat tältä hengen. Tietysti pojat jäivät kiinni itseteosta ja raivostunut rehtori laitatti urkuihin ylimääräisen lukon vastaisuuden varalta. Tämä suretti kovasti Najia, mutta murhe kääntyi lopulta suureksi riemuksi kun seuraava rehtori luovutti hänelle omat avaimet ei ainoastaan vain urkuihin, mutta myös kappeliin sekä koko kouluun! Ja loppu kuuluukin jo musiikin historiaan...

Pariisiin

Hakimin liikemies isä ymmärsi poikansa lahjakkuuden, mutta kehoitti tätä varmuudeksi hankkimaan itselleen toisen ammatin, jos musiikki ei elantoa soisi. Siksi Naji on valmistunut myös insinööriksi. Pariisiin Hakim muutti syksyllä 1975 ja aloitti siellä myös opinnot Conservatoire National Supérieur de Musiquessa, opettajinaan Jean Langlais, Roger Boutry, Jean-Claude Henry, Marcel Bitsch, Rolande Falcinelli, Jacques Castérède ja Serge Nigg. Langlaisista tuli Hakimille toinen isä hahmo, jolta hän sanoo oppineensa kaiken tarvittavan urkujensoitosta. Tekniikan opiskelu musiikin rinnalla ei ollut helppoa, vaikka Naji uskoo insinööriopintojen kehittäneen logiikkaa ja organisointikykyä. Vaikeiden aikojen ylitse auttoi varmasti hänen luja uskonsa siihen, että jos ihminen suostuu tekemään asioita, joita pitää sillä hetkellä toissijaisina, palkitaan hänet myöhemmin esimerkiksi yllättävällä inspiraatiolla. Joka tapauksessa Hakim suoriutui musiikkiopinnoistaan ylivoimaisesti ansaiten konservatorionsa ensimmäisen palkinnon harmoniaopista, kontrapunktista, fuugasta, urkujensoitosta, improvisaatiosta, analyysistä sekä orkesteroinnista. 

Maailmalle

Naji Hakim on voittanut kansainvälisiä urkukilpailuita Haarlemissa, Beauvaisissa, Lyonissa, Nurembergissä, St.Albansissa, Strasbourgissa ja Rennesissä. Säveltäjänä hänen varsinainen läpimurtonsa tapahtui vuonna 1984, jolloin hän voitti Pariisin ´Amis de l´Orgue´-kilpailun teoksellaan Symphonie en Trois Mouvements. Vastaavan kilpailun kaksi vuotta myöhemmin Tennesseessä Hakim voitti sävellyksellään The Embrace of Fire. Pariisin taideakatemian André Caplet-sävellyspalkinnon hän sai vuonna 1991. 

Vuonna 1985 Hakim nimitettiin Pariisin Sacré-Coeur-kirkon urkuriksi. Sitä aikaa hän muistelee lämmöllä ja kertoo kirkon Cavaille-Coll-urkujen olevan maailman parhaimmistoa, mutta erityisen paljon ne merkitsevät hänelle etenkin taiteellisesti ja henkisesti.

Kahdeksan vuoden jälkeen helmikuussa 1992, eräänä sunnuntai-aamupäivänä Hakim oli tavalliseen tapaansa improvisoinut kirkossa. Messun jälkeen hänelle tuotiin sana että Olivier Messiaen, yksi 1900-luvun merkittävimmistä säveltäjistä, odotti tapaavansa lahjakkaan urkurin alhaalla. Messiaen kertoi kuunnelleensa Hakimin soittoa usein, rakastavansa kaikkea mitä tämä teki, eikä ollut kuullut kenenkään improvisoivan kuin Hakim.

Noin kaksi kuukautta myöhemmin suruviesti kiiri maailmalle: Messiaen oli kuollut. Mestarin poismeno jätti samalla Pariisin maineikkaan LaTrinité-kirkon urkuparven tyhjäksi, mutta Messiaenin leski, rouva Yvonne Loriod huolehti siitä että miehensä sai toivomansa seuraajan ja Naji Hakim hoitaa virkaa edelleen.

Samanaikaisesti Hakim toimii musiikkianalyysin professorina Pariisin Conservatoire National de Boulogne-Billancourt -korkeakoulussa ja vierailevana professorina Lontoon Royal Academy of Musicissa, sekä opettaa yksityisoppilaitaan. Hakimin sävellyksiä tilataan jatkuvasti. Parhaillaan hän työstää teosta mm.uruille ja käyrätorvelle, jonka ovat tilanneet Jan Lehtola ja Petri Komulainen. He kantaesittävät sävellyksen International Horn Societyn (IHS) avajaisissa ensi vuoden elokuussa Lahden Ristinkirkossa. Hakimin Curriculum Vitae on lähinnä pieni kirjanen sisältäen kymmenien urkuteosten lisäksi lukemattomia muita soolo-ja duoteoksia, kamarimusiikkia, vokaali-,kuoro-ja orkesterisävellyksiä. Hän myös levyttää ja konsertoi itse eri puolilla maailmaa. Lisäksi hän on kirjoittanut musiikin oppikirjoja. Hänellä ei ole agenttia tai sihteeriä, ja hän huolehtii vaimostaan, tyttärestään, pojastaan ja taloustöistään. Insinööriopinnot taisivat todellakin olla Hakimin pelastus kaiken organisoimiseen..Vai onko hänen elämänsä siunaus seurausta nimestään Naji, joka merkitsee suomeksi käännettynä ´autuutettu ´.

Taivaisiin...

Lähellä Jumalaa Hakim onkin muutenkin kuin konreettisesti istuessaan ylhäällä parvella urkujensa ääressä. Sillä he, jotka ovat saaneet etuoikeuden seurata hänen työskentelyään instrumenttinsa parissa oivaltavat, että Hakimin sävelkieli ja rytminen voima kumpuavat jostain kauempaa kuin tältä konkreettiselta tasolta, jossa elämme. Hän on löytänyt sisäänpääsyn syvempään yliaistilliseen maailmaan. Avatessaan urkunsa Hakim avaa samalla itsensä ja antaa virtauksen kulkea lävitseen. Ja soittaessaan hän vapauttaa räjähdysmäisesti energiaa tempaisten kuulijansa mukaansa noihin ihmeellisiin ulottuvuuksiin. Hän on kuin väline, jonka kautta Jumala löytää äänen. Tähän tehtävään Hakim antautuu täydellisesti, sillä musiikki on hänelle läsnä kaiken aikaa hänen jokapäiväisessä elämässään, myös yöllä, vaikkei hän urkujen tai pianon ääressä olisikaan. Se lienee yksi syy koviin migreeneihin, jotka vaivaavat häntä jatkuvasti. Lohdutukseksi eräs lääkäri kertoi niiden suojelevan sydäntä liialta stressiltä. Ja Hakimin mielestä säryt saavat hänet arvostamaan elämää kivuttomina hetkinä paljon enemmän kuin he, jotka eivät ole kokeneet migreeniä.

Improvisoiden

Jo vuosisatojen ajan on merkittävien kirkkojen urkureita valittu tärkeisiin tehtäviinsä kilpailujen avulla. Nämä kokeet loivat perustan sekä vapaalle että liturgiselle urkuimprovisaatiolle. Naji Hakim on valovoimaisinpia tiennäyttäjiä tässä soittoperinteessä. Hänen improvisointiinsa vaikuttaa vahvasti hänen Libanonilaiset juurensa. Siellä arabialaiset säveliköt ovat edelleen osa elinvoimaista kulttuuria, ja Hakim yhdistääkin itä- ja länsimaiset ominaisuutensa tavalla, joka luo niistä ainutlaatuisen musiikillisen ykseyden. Sen lisäksi hänellä on kyky käsitellä improvisaatioitaan laajoina kokonaisuuksina, leikittellen samalla kuuntelijan muistilla. Hakim muistuttaa myös taiteellisen toiminnan perustuvan järjellisen ymmärryksen ja puhtaan vaiston oikeaan suhteeseen. Ja mitä avoimempi soittaja on vastaanottamaan vaikutteita ympäristöstään, sitä suurempi mahdollisuus hänellä on saavuttaa inspiraatioita, jotka johtavat maagisiin musiikillisiin hetkiin. Juuri improvisaation lahja on todistus olennaisesta ominaisuudesta Hakimin musiikissa: hän rakastaa soitintaan ja nauttii aidosti siitä.

Sama rakkaus näkyy hänen sävellyksissään, jotka hän kirjoittaa puhtaaksikin omin käsin. Joskus eri osoita jopa eri väreillä, kuten esimerkiksi erään varhaisemman teoksensa Rubáiyát, joka pohjautuu persialaisen runoilijan Omar Khayyámin samannimiseen runoelmaan. Näin hänellä pysyy läheinen kontakti teokseensa ja hän saattaa sen ilmoille loppuun asti omin käsin luotuna. Myös muusikot näkevät tämän omistautuneisuuden nuoteistaan, jotka ovat jo sinänsä kaunis calligrafinen taideteos. Kysyttäessä, miten Hakim huomioi sävellyksensä soittajia työstäessään teosta, hän vastaa ajattelevansa sitä kuinka he tulevat nauttimaan soittaessaan kyseistä kappaletta. 

Tämä suuri rakkaus, joka elää Naji Hakimissa, siirtyy hänen musiikkiinsa, sitä kautta soittajaan ja lopulta kuulijaansa. Hän avaa maailman, joka on maanpäällisille ihmisille ehkä lähinnä taivasta. Ja maailmassa on taas hetken enemmän rakkautta.

´Ah! kun saveen viimein sekoitun, 
Kaatakaa siihen viini, ja muotoilkaa maljaksi, ja sanokaa:
Kerran tämä oli Omar, Rakkauden ja Totuuden Bardi.
Hän eli nautinnolla, ja kuoli ilman pelkoa.´

Ote ja vapaa suomennos Omar Khayyámin runoteoksesta Rubáiyát

Lähteenä kirjoituksessa on käytetty teosta ´The Improvisation Companion´ 
N aji Hakim, United Publishers Ltd, 2000

Marraskuu, 2001
Elina Hanhivaara